Kun jokin ryhmä yhteiskunnassa
ottaa elämäntavakseen rosvoamisen,
se luo ennen pitkää oikeusjärjestelmän,
joka oikeuttaa rosvoamisen,
ja moraalikoodiston,
joka ihannoi sitä.
- Frédéric Bastiat
Helsingin Sanomat uutisoi ensimmäisenä, että Nokian eroava toimitusjohtaja Stephen Elop kuittaa Nokian matkapuhelintoimintojen myynnistä Microsoftille yhteensä Nokialta ja Microsoftilta noin 19 miljoonaa euroa. Päiväpalkaksi muunnettuna tämä tarkoittaa, että Elopille, joka toiminnallaan suunnilleen puolitti Nokian pörssikurssin, maksetaan hänen jokaisesta työpäivästään Nokialla 17000 euroa.
Mikäli tämä kaikki on mielestäsi ok, voit suosiolla lopettaa lukemisen ja palata seuraamaan BB-talon tapahtumia. Jos sen sijaan mielestäsi jokin tässä nyt haisee, jatka toki lukemista.
Moraalilla tarkoitamme yleensä kokoelmaa käsityksistä oikeasta ja väärästä. Lapsena meille opetetaan moraalista käyttäytymistä siten, että ahkeruudesta ja hyvän tekemisestä meitä palkitaan ja väärän tekemisestä, "sääntöjen rikkomisesta" seuraa rangaistus. Markkinatalous näyttää sen sijaan aivan täysin irtautuneen tästä konseptista. Markkinatalouden ohjenuorina ovat röyhkeys, psykopatiaan saakka etenevä täydellinen empatiakyvyttömyys sekä häikäilemätön oman edun tavoittelu.
Yhdentoista Nokian-vuoteni aikana sain toki kannustinpalkkioita. Toisinaan puolen vuoden lähes ympärivuorokautinen raataminen (päivät töissä, illat puhelimen ääressä päivystämässä ja työmatkat päälle) palkittiin jopa muutaman tuhannen euron kannustinpalkkiolla. Ymmärrän, että suurin osa kovaa työtä tekevistä "taviksista" eivät milloinkaan voi edes haaveilla sellaisesta. Kolikon kääntöpuolella olikin itselläni sitten rajusti kärsinyt perhe-elämä ja lopulta tietynlainen loppuunpalaminen.
Mitä tekevät yritysten johtokunnat? Palkitsevat kerran toisensa jälkeen täysin epäonnistuneita yritysjohtajiaan miljoonien suuruisilla erorahoilla, bonuksilla, optioilla ja osakkeilla. Jokainen, joka vähänkään miettii asiaa, ymmärtää, että kukaan - toistan, ei kukaan - voi olla ansainnut mistään työstä ja vastuunkannosta 17000 euron suuruista päiväpalkkaa. Ai niin, pyydän oikeilta vastuunkantajilta anteeksi, kun käytin tuota sanaa nyt täysin väärässä yhteydessä. Aitoa vastuunkantoa ei voi olla se, että yritysjohtaja junailee kolmessa vuodessa suuryrityksen myyntikuntoon.
Kansanedustaja Ben Zyskowicz ihmettelee aivan aiheellisesti sitä, miten yritysjohtajalle voidaan erikseen maksaa töihin tulemisesta, siellä olemisesta ja töistä lähtemisestä ja toteaan samaan hengenvetoon, että jättibonukset ovat mahdollisia vain, koska yritysjohtajien palkitsemisesta päättävät toiset yritysjohtajat.
Katsoin toissaviikolla pysäyttävän Docventuresin talousdokumentin, jota voin lämpimästi suositella muillekin, jotka haluavat herätä ja haistaa kahvin tuoksun. Tuo dokumentti avasi omat silmäni näkemään, miten mätä nykyinen pankkijärjestelmämme (ns. fiat-järjestelmä) on. Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan iso osa ihmisistä luulee edelleen, että pankki toimii siten, että se lainaa edelleen asiakkaiden sinne tallettamaa rahaa. Näinhän ei ole vuosikymmeniin enää ollut, vaan nykyisessä pankkijärjestelmässä pankin "tulot" koostuvat lainojen velkakirjoista, joita vastaan pankit luovat tyhjästä bittirahaa, jota antavat sitten laina-asiakkailleen.
Fiat-järjestelmä on mahdollistanut saman ahneuden ja häikäilemättömän oman edun tavoittelun pesimisen koko pankkijärjestelmäämme. Onhan mahtavaa johtaa vailla omaa taloudellista vastuunkantoa liikelaitosta, jolla on lain sallima oikeus painaa omaa rahaa. Paitsi, ettei sen rahan tekemiseen tarvita edes painokonetta, riittää kun osaa painaa enteriä. Monopolia on varmasti kivaa pelata toisten rahoilla - ja jos kakka osuu tuulettimeen, niin tiedossa ovat joka tapauksessa miljoonaluokan erorahat. Koko fiat-järjestelmä on kuin valtava pyramidihuijaus, jonka huipulla pankkien ja suuryritysten johtajat ottavat Roope Ankan tavoin joka-aamuisia kultakylpyjään, ja jonka pohjalla istuvat tavikset, sinä ja minä. Ja mitä me teemme? Olemme näille pankeille raskaissa veloissa lähes koko elämämme ja maksamme korkoineen asuntolainaamme. Sillä ostimme asunnon, jonka hankintahinta on pompannut pilviin juuri samaisen järjestelmän ansiosta.
Nykyinen täysin holtiton ja suitsimaton markkinatalous ei edes ole sitä puhtaimmillaan, vaan se on pikemminkin suunnitelmataloutta, jossa tämän kaiken moraalittomuuden mahdollistavat kansalliset ja kansainväliset lait ja sopimukset. Valtiot suorastaan siunaavat sen rosvoamisen, mitä pankit ja suuryritykset harjoittavat. Onneksi on olemassa poikkeuksia, kuten Brasilia, jossa pankkien johtohenkilöt on tehty omalla taloudellaan osavastuullisiksi johtamiensa liikelaitoksen toiminnasta. Kuulemani mukaan tämä on rauhoittanut Brasilian rahamarkkinoita huomattavasti.
Voiko tällainen järjestelmä, jossa suurin osa maailman vauraudesta keskittyy muutaman prosentin käsiin, elää ja porskuttaa ikuisesti? Ei tietenkään voi, ja odotankin kauhulla sitä globaalia lamaa, mihin tämä valtava talouskupla pallomme syöksee sitten, kun se aikuisten oikeasti puhkeaa. Ainut toivonkipinä on, että sen maailmanpalon tuhkasta nousee uusi Feenix-lintu, joka lentäisi oikeudenmukaisemmin siivin kuin tämä nykyinen talouden haaskalintu.
