Tapauskovaisuudesta

Eräällä netin keskustelusivustolla ajauduin keskustelemaan termistä tapauskovaisuus. Minut käsitettiin väärin, ja ajattelin kirjoitella tännekin ajatukseni asiasta.

Minähän olen ateisti, ja mielestäni fundamentalismi kaikissa muodoissaan pitäisi "tuhota" maailmasta, mutta yhtä lailla närästää tapauskovaisuus.

Minulle tapauskovainen on sellainen, joka seuraa jotain valtavirran oppia vain siksi, koska se on valtavirran oppia, uhraamatta ajatustakaan tämän opin mahdolliseen loogiseen oikeellisuuteen/mielettömyyteen. Tapauskovainen kuvittelee, että kristilliseen yhteisöön kuuluminen tekee hänet sellaisenaan autuaaksi - että jotain epämääräistä hyvää on pakko seurata tästä hänen jäsenyydestään, vaikkakaan hän ei osaa tätä hyvää spesifioida.

Otetaan esimerkkinä vaikkapa tavallinen suomalainen kirkkouskovainen, jonka mielestä kirkko näemmä tekee ihan oikein, kun tuhoaa vauhdilla koko teologisen, opillisen perustansa, kuten nykyään tapahtuu. Ev.lut. kirkko kun ei enää saarnaa rangaistusta perisyntiä, helvetin ja ikuisen tuomion olemassaoloa, eikä juuri mitään muutakaan, mikä johdonmukaiseen Raamatun tulkitsemiseen kuuluisi. Sen sijaan kirkko miettii tosissaan markkinointistrategioita, läsnäoloa facebookissa ja brändin luomista. Eli kirkko miettii kuin mikä tahansa maallinen firma, miten voisi parhaiten miellyttää asiakkaitaan ja vaikka hankkia uusia! Tämä näkyy ev.lut. kirkon täysin linjattomasta suhtautumisesta lähes kaikkeen, tyyliin naispappeus on jees, mut kyl me ymmärretään niitäkin, jotka ei sitä hyväksy.

Kirkko vertautuu nykyisessä muodossaan täysin Suomen vaaleanpunertavaan puoluekenttään, jossa aatetta ei erota toisesta. Ollaan aika kaukana alkuseurakunnan meiningistä ja tavoitteista.

Minä näen suhteessa uskontoon -akselilla tasan kaksi joukkoa, jotka ovat edes jossain määrin loogisia vakaumuksessaan: (1) ateistit, jotka kieltävät koko Raamatun ja uskonnon yleensäkin tähän maailmaan kuulumattomana ja tarpeettomana ilmiönä, ja (2) fundikset, jotka ovat kirjaimellisessa raamatuntulkinnassaan saavuttaneet sisäisesti kohtuullisen johdonmukaisen maailmankatsomuksen (joka tietenkin meidän ateistien näkökulmasta on täysin mieletön ja kosmologisesti sekä tieteen valossa ristiriitainen ja kestämätön).

Tapauskovaisuus tai "rusinat pullasta" -teologia, kuten itse sitä nimitän, ei ole mielestäni älyllisesti rehellinen maailmankatsomus. Siinä poimitaan Raamatusta (tai minkä tahansa uskonnon pyhästä kirjasta) itseä miellyttäviä kohtia ja muut jätetään vapaasti huomiotta sen perusteella, että ne ovat vanhanaikaisia ja kirkon pitää muuttua ja diibadaaba. Ensimmäisenä tällaisessa "teologiassa" heitetään roskakoriin kristillisen uskon peruspilari: se, että Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan sanaa. Eli peli on menetetty jo tässä vaiheessa.

Tyypillinen tapauskovainen onkin itse asiassa moraalirelativisti, joka ei tunnusta moraalisten prinsiippien ikuisuutta ja jumalallista alkuperää, vaan jonka mielestä "kaikki on suhteellista" ja kirkon moraalisten periaatteiden pitäisi seurailla kutakin aikakautta. On aivan sama, kuuluuko tällainen henkilö kirkkoon vai ei, sillä hän ei hyödy millään tavoin kirkkoon kuulumisestaan - hän voi olla moraalirelativisti kirkon ulkopuolellakin, eikä hän voi perustaa minkäänlaisen ikuisen taivaallisen kohtalon odotusta mihinkään, sillä hän on jo hylännyt ne kristillisen uskon perusteet, jotka tällaisen palkinnon saamista edellyttäisivät. "Kyllä minä uskon Jumalaan, mutta omalla tavallani" vertautuu minun korvissani sanomaan "kysymyksesi uskoni luonteesta on kiusallinen, enkä oikein tiedä, mihin uskon, enkä osaa sanoa sitä kirkostanikaan, mutta ei kai tästä mitään haittaakaan ole".

Jos taas haluaa kuulua kirkkoon sen takia, että se harjoittaa hyväntekeväisyyttä, niin miksi juuri kirkko? Miksei Amnesty International, Punainen Risti tai jokin muu riippumaton hyväntekeväisyysjärjestö?

Minulle on herttisen yhdentekevää, mihin ihminen uskoo, mutta jos tämä ihminen odottaa, että pelkkä kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön antaa hänelle jonkinlaisen positiividen odotusarvon ikuisesta tulevaisuudesta, on menty hakoteille.

Teddykarhu voi olla paha!

Tänään Sudanin hallitus on vapauttanut brittiläisen naisopettajan, jota uhkasi kymmenien päivien vankeustuomio ja jopa julkinen ruoskinta. Syy? No se, että hän oli sallinut koulussaan oppilaan kantaa teddykarhua, jonka nimi oli Muhammed. Brittien suurlähetystön luona on kuulemma ollut mielenosoituksia, joissa on vaadittu jopa ko. opettajan teloittamista...

Näin islamissa tänään.

Hauskana kuriositeettina eBay:ssa on myyty hyvään hintaan noin 10 teddykarhua, joiden kaikkien nimi on Muhammed, ja rahat on haluttu lahjoittaa opettajan vapauttamiseksi.

Samaan aikaan toisaalla: brittiläinen lastenkirjailija Kes Gray muutti uudessa kirjassaan erään päähenkilön, Mohammed the Molen, nimen Morganiksi.

Käsi ylös, kenen muun mielestä poliittinen korrektius ja tämä uskontojen järjetön paapominen ja erityisaseman ylläpitäminen on ihan hullua touhua.

Darwinismi ja Jokelan surmat

Raflaava otsikko on juuri sitä, miksi se on tarkoitettukin: raflaava, ylilyövä. Tämänpäiväisen kirjoitukseni kirvoitti se, että tietyt tahot ovat jo muotoilleet Jokelan 7.11.2007 tapahtuneista järkyttävistä koulusurmista omat olkiukkonsa, joilla ajavat omaa agendaansa. Tässä pari esimerkkiä: Älykkään suunnitelman idea -sivustolla (eli Intelligent Designia mainostavalla saitilla) ja jopa rankemman puolen kreationismihömppää edustavalla Answers in Genesis -sivustolla saamme nauttia näiden hörhöjen hengentuotoksista.

Mielestäni molemmat kirjoitukset edustavat kreationistien tyyliä "parhaimmillaan", Niissä toistetaan samoja, moneen kertaan kumottuja mantroja "faktatietoina" ja rakennellaan iloisesti olkiukkoja pahojen darwinistien maailmankuvasta. Molempien kirjoitusten pääpointtina näyttää olevan se, että niissä käytetään yksittäisen, pahasti häiriintyneen ja useita erilaisia filosofisia aatesuuntauksia päässään valikoivasti sekametelisopaksi keitelleen nuoren harhaista aatemaailmaa esimerkkinä evoluution todelliseksi tieteelliseksi teoriaksi hyväksyneiden ihmisten kohtalosta. Mielestäni kumpikaan artikkeli ei edes ansaitsisi julkista kriittistä tarkastelua, mutta menköön tämän kerran. Oion seuraavassa hiukan artikkelien törkeimpiä virheväittämiä.

AiG = Answers in Genesis -sivusto
Äsi = Älykkään suunnitelman idea -sivusto

AiG: Finland, like many other European nations, used to be very Christian in its culture. They still have a Nordic blue cross on the flag of their country.

Vapaa-ajattelijain liiton sivuilla on Suomen lipun historiasta erittäin mielenkiintoinen keskusteluketju. Erityisesti veksillologi Ossi Raivion kirjoitukset ketjussa ovat valaisevia: Suomen lipun alkuperä on pohjoismainen, mutta se ei ole suora jäljennös tanskan ristilipusta, jolla on kristillinen alkuperä (Suomen lippu viittaa nimenomaan Ruotsin lippuun, jossa on suorakaiteen muotoiset tangonpuoleiset kentät, eikä Tanskan lippuun, jossa nuo kentät ovat neliönmuotoiset).  Myöskään siniristilipun risti ei heraldisesti ajateltuna ole lähtökohtaisesti kristillinen symboli, vaan poikkisakaran sijoittelu lipun keskipisteestä tangon suuntaan on ainoastaan optinen keino, jolla liehuvassa lipussa (jonka päästä osa jää näkymättömiin liehuessaan) oleva kuvio - symmetrinen risti - saadaan näkymään optisesti keskellä.

(Kuka muuten tiesi, etteivät sininen ja valkoinen lipussamme viittaa mihinkään taivaaseen ja pilviin, vaan Venäjän laivaston väreihin?)

Suomen lipun syntyvaiheissa ei sen kristillistä viittausta haluttu nimenomaisesti kieltää, mutta se ei suinkaan tee kyseisen tunnuksen käytöstä uskonnollisesti motivoitua. Tanskan ja Ruotsin lippujen ristit ovat kiistatta kristinuskon vaikutuksesta syntyneitä. Sen sijaan uskonnollinen aspekti oli melko tavalla taka-alalla, kun Suomelle hankittiin lippua.

Eduskunnan asiakirjojen sekä Eero Snellmanin, Bruno Tuukkasen ja muidenkin asian ympärillä pyörineiden henkilöiden päiväkirjamerkitöjen, kirjeiden ja haastattelujen perusteella Suomen lipun risti on ensisijaisesti viittaus Suomeen yhtenä Pohjoismaana.

Äsi: Monet Auvisen kommentit näyttävät olevan kuin suoraan Darwinin ja esim. Dawkinsin ajattelusta...

Tähän en voi todeta muuta kuin että kirjoittaja ei näytä olevan lainkaan perillä Darwinin sen kummemmin kuin Dawkinsinkin ajattelusta.

AiG: But over the years, evolutionism began to infiltrate in schools, universities and so on. Evolutionism denies that that the Bible is God's Word and that God is the final authority.  Instead it raises up man to be the supreme authority.

Klassinen esimerkki olkiukosta. Evoluutioteoria ei tee ainuttakaan väitettä Raamatusta eikä Jumalasta tai jumalista. Evoluutioteoria ei myöskään nosta ihmistä miksikään ylimmäksi auktoriteetiksi.

Äsi: Moni darvinisti on ilmaissut mielipiteensä siitä että ihmisillä ei ole kehitysopin alla erikoisasemaa tai edes arvoa. 

Tässä onkin Darwinin kehitysopin ydin - että millään eliölajilla täällä ei ole erityisasemaa tai (evolutiivisessa mielessä) erityisarvoa, vaan kaikkien lajien populaatiot kehittyvät evoluution yhtenäisten ja yksinkertaisten periaatteiden mukaisesti - mutta miten tämä kirjoittajan mielestä oikein liittyy Jokelan koulusurmiin, se jää kyllä mysteeriksi.

Huomatkaa muuten tämän IDeistin kirjoituksen ristiriita AiG:n kirjoituksen välillä! Edellisessä väitetään, että evolutionisti nostaa ihmisen luomakunnan kruunuksi. Nämä porukat eivät siis pysty olemaan yhtä mieltä edes siitä, millaisia olkiukkoja evolutionisteista milloinkin tekisivät.

AiG: In such a religion, if God is left out, then the only other option for supreme authority is man. If that is the case, then each person can determine what is right and wrong in his or her own eyes. In this little town in Finland, this is exactly what the gunman did, with no regard for human life.

Tämä on aika säälittävää yritystä laittaa koulusurmat evolutionistien syyksi. Ensinnäkin, jos Jumala jätetään pois yhtälöstä, niin miksi ihmeessä ihmisen muka pitäisi astua tilalle? En minä väitä, että ihminen on luomakunnan kruunu. Mielestäni ihan yhtä hyvin sen roolin voisi ansaita vaikka valtameren syvyyksissä hapettomissa oloissa elävä bakteeri, joka on sopeutunut vihamieliseen elinympäristöönsä täydellisesti ja elää sen kanssa sopusoinnussa. Sen sijaan edelleenkään evoluutio ei tee minkäänlaisia arvotuksia eri eliölajien paremmuudesta muutoin kuin siinä mielessä, että toisinaan ja tietyissä olosuhteissa jokin eliölaji tulee joksikin aikaa muita paremmin sopeutuvaksi jossain elinympäristössä ja saa valintaedun.

Jos jotakin aatesuuntausta pitäisi kritisoida ihmisen nostamisesta muiden eliölajien yläpuolelle, niin siihen syyllistyy kyllä erityisesti nimenomaan kristinusko.

Äsi: On totta että kehitysopista ja materialismista ei aukottomasti seuraa väkivaltaisia tekoja. Väkivalta arvottomia (materialismin mukaan, oikeasti erittäin arvokkaita) ihmisiä kohtaan on kuitenkin luonteva johtopäätös kyseisistä käsityksistä, erityisesti perinteisten moraalikäsitysten syövyttyä.

Tämä on paapova yritys kertoa meille, että jos hylkäämme jumalallisen, kristillisen moraalin, ainoa looginen seuraus tästä on nihilismi ja misantropia. En katso tätä kohtaa sen arvoiseksi, että käyttäisin siihen enempää aikaa kuin tämän: lukekaa oma uskontunnustukseni ja päätelkää siitä, olenko nihilisti ja misantrooppi ja pidänkö ihmistä täysin arvottomana otuksena, jonka voi vaikka tappaa vailla omantunnon tuskia.

Tässä myöskin oletetaan, että maailmassa on olemassa joukko Oikeita Perinteisiä Moraalikäsityksiä, väite, jonka moraalirelativistit hylkäävät hyvinkin laajaan tutkimusaineistoon vedoten. Tästä enemmän ehkä myöhemmin.

AiG: This student professed to be a “Social Darwinist,” which is a fancy way of saying he held to the religion of evolution.

Tähän mennessä bullshit-mittarini huutaa jo punaista. Katsotaanpa, mitä Wikipedialla on sanottavaa sosiaalidarwinismista:

"Sosiaalidarwinismi on löyhä sarja teorioita, joiden mukaan Charles Darwinin evoluutioteorian luonnonvalinnan lakeja tulee soveltaa yhteiskuntaan. Sosiaalidarwinismi lähtee siitä olettamuksesta, että koska luonnossa evoluutio ja olemassaolon taistelu karsii heikoimmat pois ja tuottaa kokonaisuuden kannalta parhaimman tuloksen, myös yhteiskunnassa rajoittamaton kilpailu, olemassaolon taistelu tuottaa kokonaisuuden kannalta yhteiskunnallisesti parhaan tuloksen."

(Huomatkaa muuten, että sosiaalidarwinismi ei suinkaan ollut Darwinin itsensä tukema aatesuuntaus: "Darwin ei koskaan väittänyt, että luonnonilmiöiden olemassaolo tarkoittaisi sitä, että ne ovat moraalisesti toivottavia tai että niitä olisi edistettävä asioihin puuttumalla. Darwin itse asiassa totesi, että luonnonvalinta karsii tasapuolisesti sekä heikoista että vahvoista. Tämä taas ei soveltunut sosiaalidarwinistien vahvemman oikeus -maailmankuvaan.")

Äsi: On surullista, että Auvinen ei kyseenalaistanut omaksumaansa kehitysoppia ja materialismia. Vaikka nämä kannat ovat melko huonoissa kantimissa, niiden kritiikki ei juuri saa panostusta eikä näkyvyyttä yhteiskunnassamme, joten ei ole ihme jos useat nuoret hyväksyvät nuo kannat varmoina tieteen totuuksina.

Jälleen kerran esitetään viittauksia hämäriin tieteellisiin ja yhteiskunnallisiin salaliittoihin, jonka seurauksena evoluutiokriittiset teoriat eivät saa kannatusta. Tosiasia on kuitenkin se, että evoluutio on ollut jo toistasataa vuotta paras tieteellinen teoria selittämään lukemattomat havainnot, ja se on niin lähellä tieteellistä teoriaa kuin voi olla. Mikä tahtoo sanoa, että sekin lentää romukoppaan, mikäli löytyy paremmin havaintoihin sopiva teoria. Sellainen ID ei suinkaan ole - se ei ole tieteellinen teoria lainkaan, vaan pelkkä nolosti naamioitu yritys luoda maailmanlaajuinen teokratia, jossa raamatunmukainen kreationistinen opetus on ainoa sallittu kouluaine.

AiG: Darwin’s teachings have influenced many in the past, such as Hitler, who tried to get Nazi Germany to conform to evolution.

Tässä kohtaa en pysty enää jatkamaan Answers in Genesiksen artikkelin lukemista, sillä naurulihakseni alkavat tämän natsikortin kohdalla olemaan jo liian kipeät. Voin vain todeta, että AiG ei yllättänyt tälläkään kertaa, mikä ei ollut yllätys.

Katsotaanpa, olisiko Äis:llä sen sijaan jotain uutta sanottavaa:

Äis: Onko ihme että kun nuorille opetetaan että he ovat vain eläimiä, osa heistä myös toimii tämän mukaisesti? Siinä missä opettava ikäluokka on saanut kasvatuksen kristillisemmässä yhteiskunnassa, osa nuorista kyseenalaistaa kristinuskon ohella myös sen hedelmät, esimerkiksi ihmisarvon, tasa-arvon, tasapainoisen suvaitsevaisuuden, eläinarvon, ja oikean ja väärän. Mikäli et voi perustella ihmisarvoa ja oikeaa ja väärää, sinun on aika vaikea osoittaa Auvisen pääajatusten olevan vääriä.

No niin, ei siis mitään uutta. Tiivistetäänpä moraalirelativistin vastaus näihin pointteihin:

• Sen, että evoluutioteoria opettaa, että olemme eliölaji muiden joukossa, pitäisi opettaa meille nöyryyttä ja kunnioitusta muita eliölajeja ja ympäristöämme kohtaan. Tämä "olemme vain apinoita joten käyttäytykäämme sen mukaisesti" -hölynpöly on paitsi vanha kikka, myös erittäin loukkaava ja biosfääriämme epäkunnioittava asenne ja juuri esimerkki siitä, miten kristinusko nostaa ihmisen paremmaksi kuin kaikki muut eliölajit, ja siksi oikeutetuksi muokkaamaan ympäristöään mielivaltaisesti, muista eliölajeista piittaamatta.
• Kristinuskolle täysin ansiotonta arvonnousua ja historiallisessa valossa myös aika hölmöä on väittää, että mm. ihmisarvo, tasa-arvoaate, suvaitsevaisuus ja oikean ja väärän taju olisivat sen ansiota. Suvaitsevaisuutta ei Raamatusta juurikaan löydy. Ihmisarvo ja tasa-arvon ajatus ovat kristillisiä kulttuureita paljon vanhempia, ja toistaalta kumpaakin periaatetta on kristillisissä yhteiskunnissa sorrettu ja sorretaan edelleen - esimerkkejä löytyy lukemattomia.
• Väittämä, että ainoastaan kristinuskolla voidaan perustella ihmisarvo ja oikean ja väärän taju, on mieletön. Minulle ihmisarvo on "pyhä", koska omassa moraalikoodistossani niin vain on, ja koska haluan noudattaa ympäröivän yhteiskunnan moraalikoodistoa, jossa ihmisarvo on "pyhä". Minulle siis ihmisarvo on absoluutti, mutta ei suinkaan jumalallista alkuperää.

Kaiken kaikkiaan ei ollut mikään yllätys, että nuoren, häiriintyneen henkilön nietzscheläistä yli-ihmisajattelua, nihilismiä, totalitarismia ja sosiaalidarwinismia yhdistelevästä maailmankuvasta rakennellaan olkiukkoja, ja niillä yritetään muodostaa lapsellisia hyökkäyksiä evoluutioteoriaa ja ateismia kohtaan.

Kreationistit jylläävät

Katsoin eilen illalla myöhään digiboksilta vanhahkon tallenteen: Prisman ohjelman siitä, miten Yhdysvaltojen kreationistit hyökkäävät Darwinin evoluutioteoriaa vastaan. Ihan viihdyttävä dokumenttihan tuo oli, ja kaikki hörhöt Behestä, TalkOriginista ja Discovery Instituten silmäätekevistä lähtien olivat edustettuina. Erityisesti nauratti tämä "luomismuseo", jossa lapsiparoille opetetaan naama pokkana, miten dinosaurukset elivät sulassa sovussa yhdessä ihmisten kanssa joitakin tuhansia vuosia sitten. Oli oikein tietokoneen ohjaamat nuket ja mekaaniset dinot laitettu isolla rahalla tekemään vaikutuksen ihmisiin.

Se, mikä minua hätkähdytti ja hiukan pelottikin, oli että tutkimuksen mukaan jopa 30% briteistä ei usko evoluutioteorian olevan aito tieteellinen teoria. Pitäisiköhän UK:n erota NATO:sta, kun tuntuu, ettei valtameren takainen ystävyys oikein hyvää tee saarikansalle: Amerikan Yhdysvalloista on onnistuttu kopioimaan jo liikalihavuus kansanterveydellisine ongelmineen ja jatkuva terrorismin pelko, kun kuljetaan Bushin pyörityksessä käsi kädessä ympäri maailman kriisipesäkkeitä. Nyt kopioidaan sitten luomisuskoa ja viedään isoa kansanosaa takaisin kohti keskiaikaa.

Discovery Instituten julkisuuteen vuotaneen kiilaperiaatteen mukaisestihan ko. laitoksen ja koko kreationistisen kansanliikkeen perimmäinen päämäärä on Jumalan Valtio, jossa kaikki opetus ja sivistys tapahtuu Raamatun lähtökohdista. Kenen mielestä tämä olisi askel hyvään suuntaan ja edistystä?

Aivan.

Radikaalin islamismin uhka Englannissa kasvaa

Tänään tuli BBC:n Panorama-sarjassa todella hyvä dokumentti, jossa toimittaja Shiraz Maher kertoo omasta äärimuslimiajastaan ja siitä, miten helppoa ja järjestelmällistä muslimien käännytys potentiaalisiksi terroristeiksi brittiläisissä yliopistoissa nykyään on.

Maher itse käännytettiin yliopistossa, ja hän oli viittä vaille ryhtyä taistelijaksi (lue: itsemurhapommittajaksi), kun tuli järkiinsä ja lopulta erosi järjestöstä. Dokumentti oli tarkkanäköinen kuvaus siitä, miten helposti nuorten, epävarmojen ja vaikutteille alttiiden muslimimiesten viha saadaan kanavoiduksi tuhoavaan toimintaan islamista poliittisiin tarkoitusperiin käännettyjen ja väännettyjen oppien avulla. Ainut oikea tulevaisuus on näiden oppien mukaan Israelin hävittäminen maan päältä ja maailmanlaajuisen islam-tyrannian perustaminen.

In God we trust

Kirjoitan tätä Phoenixin lentokentällä Arizonassa Lontoon-lentoa odotellessani. Kentällä shoppaillessani koin nimittäin valaistuksenomaisena, miten vahvasti patriotismin ja uskonnollisuuden läpitunkema amerikkalainen yhteiskunta on.

Tänään vietimme pari tuntia ennen kentälle menoa San Diegossa katsellen ilma- ja merivoimien yhteisnäytöstä. Aina kun kohdalle osui helikopteri, joka roikotti mukanaan jättimäistä Yhdysvaltain lippua, tai vastaavasti ohi lipui hävittäjä liput salossa ja miehistö kannella kunniaa tehden, seurasi sitä valtava suosionosoitusten hyökyaalto. Kuvitelkaa tällainen Suomeen: ilmavoimien miehistönkuljetushelikopteri raahaa perässään jättimäistä Suomen lippua. Kansa taputtaa, vislaa ja hurraa. Ei kiitos. Not my cup of tea, kuten sanovat britit, joiden terve itseinho hakee vertaistaan (ja löytää sen usein Suomesta).

Kentällä taas silmäilin kirjakaupan tarjontaa. Tarjolla oli muun muassa New Age -kirjallisuutta, TV-pastorin omaelämänkerta, erään presidentin suosiossa olevan evankelistan paksu elämänkerta - sekä kirja, joka kertoo auto-onnettomuudessa olleen, kliinisesti 90 minuuttia kuolleena maanneen omakohtaisesta taivaskokemuksesta.

Arvatkaa, loistiko Richard Dawkins poissaolollaan?
Kyllä vaan.

Tämä kaikki sai minut ajattelemaan, miten arveluttava nykytilanne itse asiassa on. Maailman vahvimman supervallan 20 dollarin setelissä lukee "In God we trust". Siis valtakunta perustaa rahajärjestelmänsä paimentolaislegendoihin ja mielikuvitusolentoihin. USA:ssa ateistiksi julistautuminen on vielä nykyäänkin (ehkä itärannikkoa lukuunottamatta) sosiaalista itsemurhaa lähentelevä uroteko. Hiljentykääpä ajattelemaan tätä huolella: sen tunnustaminen, ettei usko mielikuvitusolentoihin vaan perustaa elämänsä mieluummin tämänpuoleiselle elämälle kuin sille, mitä ei voi nähdä, haistaa, tuntea tai kuulla, on täälläpäin maailmaa monen mielestä moraaliton teko.

Ja tämän valtion johdossa on uudestisyntyneeksi kristityksi itseään kutsuva herra, joka vastikään tunnusti saaneensa Jumalalta suoran käskyn hyökätä Irakiin ja tuhota terroristit. Siis Valkoisessa Talossa istuu heppu, joka kuulee päänsä sisällä ääniä ja aloittaa niiden perusteella sotia kokonaisia kansakuntia vastaan. Onko joukossa ketään muuta, joita ajatus pelottaa?

Ei tarvitse paljoakaan pinnistää, että oivaltaa, mikä on yhteinen nimittäjä Irakin, Palestiinan, Tsetshenian ja monien muiden maiden inhimillisten tragedioiden takana: uskonto. Vain uskonto voi oikeuttaa julkisesti uskomaan keijuihin ja muihin satuolentoihin ja silti säilyttää (vaikka poliittisen) uskottavuutensa. Vain uskonto onnistuu keräämään ympärilleen ihmisiä, jotka ripustavat aivonsa ja loogisen päättelykykynsä rukoushuoneen eteisen naulakkoon ja rupeavat suunnittelemaan muiden ihmisten tappamista.

Minusta ajatus on varsin puistattava.

Mihin ateistina uskon (mitä pidän varmana)?

Tämä on oma ateistin uskontunnustukseni. Sana "uskoa" on mielestäni semanttiselta merkitykseltään hiukan hämärä, sillä teologisessa mielessähän usko tarkoittaa "luottamusta siihen, mitä ei näe". Minä käytän sanaa kuvaamaan toivomiani asioita, uskoani asioihin, joista en voi olla varma, sekä näkemystäni, joka on muodostunut näkemäni todistusaineiston valossa.

Joten tässä tämä tulee, ateistin uskontunnustus. Kohdat eivät ole missään erityisessä tärkeysjärjestyksessä, joskin olennaisimmat mieleen tulleet ovat listassa ensimmäisinä.

1. Uskon (pidän siis näkemäni todistusaineiston valossa lähes varmana), että mitään personoitua, yliluonnollista entiteettiä ei ole olemassa muualla kuin joidenkin ihmisten mielissä.
2. Uskon, että kaikki maailman uskonnot ilmentävät ihmisen jonkinlaista psykologista perustarvetta kokea ympärillään yliluonnollisia asioita ja ilmiöitä ja personoida niitä. Itse asiassa olen melkein varma, että uskonnoille on olemassa järkeenkäypiä evolutionäärisiä selityksiä.
3. Uskon, että mitään moraalisia absoluutteja ei ole olemassa. Ei siis ole olemassa mitään absoluuttista hyvää tai pahaa, eikä varsinkaan sellaisia moraalisia absoluutteja, jotka voitaisiin kurkata jonkin aatesuuntauksen pyhästä kirjasta, vaan kokemuksemme absoluuttisesta hyvästä ja pahasta ovat vain objektivoinnin luomaa harhaa. Tämä ei estä, etteikö paikallisia (vaikkapa yhteiskunnallisia) moraalisia sääntöjä voisi olla ja etteikö niitä olisi hyvä noudattaa. Minullakin on moraalikoodistoni, jota pyrin noudattamaan. Noudatan myös useimpia ihmiskunnan moraalisäännöksiä, mutten sen vuoksi, että ne olisivat luonteeltaan absoluuttisia, vaan sen vuoksi, että tahdon niitä noudattaa.
4. Uskon ihmisten hyvyyteen - että ihmiset pohjimmiltaan yleensä ottaen haluavat hyvää toisilleen (ja tälle ON olemassa yksinkertaisia evolutionäärisiä selityksiä). Olen siis tässä mielessä kulttuurioptimisti. Tähän uskooni liittyy se, että haluan itse tehdä hyvää muille, enkä halua vahingoittaa ketään, joskin ymmärrän, että toisinaan vahingoittamisen ja hyväntekemisen raja saattaa olla problemaattinen. Tiedostan siis moraalisten dilemmojen olemassaolon, mutta uskon ja toivon, että minun tekojani ajaa pohjimmiltaan motiivi tehdä hyvää muille.
5. Uskon siihen, että evoluutioteoria on tällä hetkellä paras ja tarkin teoria ennustamaan ja selittämään sekä lajien syntyä että luonnossa havaitsemaamme muuntelua. Evoluutioteoriaa ei ole kumottu vielä 150 vuoteen, ja sen mukaisia ilmiöitä havaitsee tiede päivittäin - itse asiassa sen periaatteiden ympärille on muodostunut kokonainen teollisuudenhaara. Siksi en usko, että ko. teoria kaatuisi kovinkaan pian.
6. Uskon, että tieteellinen menetelmä on paras mahdollinen selvittämään ympäröivän luonnon ilmiöitä ja lainalaisuuksia.
7. Uskon siihen, että on tervettä epäillä kaikkea havainnoimaansa kohtuudella.
8. Uskon siihen, että asioissa, joista minulla ei ole 100% varmuutta, ei ole järkevää asettua itse kaivamaani kuoppaan, josta en halua hievahtaa. Jos en ole asiasta täysin varma, haluan jättää oven auki sille, että se voisi olla toisinkin.
9. Uskon suvaitsevuuteen, ja haluan suvaita muita - myös suvaitsemattomia, vaikka tiedostankin, että tämä on usein erittäin vaikeaa.
10. Uskon siihen, että kuollessani yksinkertaisesti lakkaan olemasta. Tämä ei ole minulle lainkaan pelottava ajatus, vaan ainoastaan helpottava. Mark Twainin sanoin: En pelkää kuolemaa. Olin kuollut miljardeja vuosia ennen syntymääni, enkä kokenut siitä pienintäkään epämukavuutta.

Listaan tulee varmasti lisättyä myöhemmin muitakin "uskomuksiani", mutta olkoon tämä alku uskontunnustukselleni.

Mihin nuori mies uskoi?

Ennen kuin alan käydä läpi sitä, mihin nykyään uskon (tai mitä pidän oikeana havaitsemieni todisteiden valossa), lienee syytä käydä läpi "uskonhistoriani".

Elin lapsuuteni herännäisyyden vaikutuspiirissä - etenkin isäni äiti (eli mumma, kuten Pohjanmaalla sanotaan) oli syvästi uskovainen "körtti". Herännäisyys eli körttiläisyys on evankelisluterilaisen kirkon herätysliike, jonka perustyyli on mietiskelevä, sisäänpäinkääntynyt, itsekriittinen ihmiskuva ja uskonnollisuus. Näin ollen lapsuuteni ja nuoruuteni uskonnollisuus oli varsin hienovaraista, ei osoittelevaa eikä millään lailla päällekäyvää.

Rippileirillä sitten "tulin uskoon", mitä ikinä se tarkoittaakin. Kyllä minä muistelisin, että ko. tapahtuma oli varsin radikaali, rippipapin kanssa läpikäytyine polvirukouksineen päivineen. Minusta tuli innokas seurakuntanuori muutaman vuoden ajaksi. Koin saaneeni uuden ystäväpiirin, jonka kanssa jaoimme samoja kaikille meille tärkeitä asioita, ja sehän ei nuoren ihmisen elämässä ole vähän se. Luin ahkerasti Raamattua ja yritin sovittaa maailmankuvaani, Pyhää Kirjaa ja evankelisluterilaisen kirkon opetuksia toisiinsa. Muistan, kuinka koin ristiriitaisia tuntemuksia näiden yhteensovittamisen ongelmista.

Eräässä vaiheessa Vaasan seurakuntanuorten toimintaan tuli (tai soluttautui...) mukaan eräs varsin vahva persoona, joka (kuten myöhemmin opin) kuului Seitsemännen Päivän Adventisteihin. Hän lainasi minulle kirjallisuutta, joka vetosi älyyni sikäli, että tuon uskonsuuntauksen fundamentalistinen raamatuntulkinta tuntui intuitiivisesti minusta - joka en paljon tieteen saavutuksista tuolloin tiennyt enkä piitannut -  "oikealta". Tuntui, että mikäli tässä uskossani mielin pysyä, olisi oppirakennelman vedottava enemmän järkeeni kuin mitä kansankirkkomme ristiriitainen ja hämmentävä teologia vetosi.

Kuka tietää, mikäli olisin pysynyt tuossa vaikutuspiirissä, olisi minusta saattanut tulla kiihkeä fundamentalisti. Onnekkaasti minun kannaltani kuitenkin kasvoin lukion aikana vähitellen erilleni koko tunnustuksellisesta uskovaisuudesta, eikä vähiten uuden mielenkiintoni, fysiikan takia. Aloin tuntea suurta viehätystä fysikaaliseen maailmankuvaan ja koin suurta tyydytystä huomatessani, että asioita voidaan kuvata matemaattisen tarkasti - olettamatta minkäänlaista luoja-voimaa ilmiöiden taakse.

Lukion kiinnostukseni johti minut yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa, ja tänä aikana uskonnollisuuteni taantui täysin kansankirkkomme keskimääräisen uskonnollisuuden tasalle: kerran vuodessa joulukirkkoon ja siinäpä se. Huomattavaa on kuitenkin, etten halunnut jostain syystä harkitakaan kirkosta eroamista. Luulen, että perheen ja kasvatuksen perintö oli liian voimakas, siitä huolimatta, että näin suuria ristiriitoja kirkon opettaman opin ja havaitsemani todellisuuden välillä.

Naimisiinkin menin kirkossa.
Eroa varten ei sitten kirkkoon enää tarvinnutkaan vaivautua.

Pitkään yliopiston jälkeenkin jatkoin uskollisesti kirkollisverojen maksamista, vaikka samalla tiesin, että tilanne oli kuin kuuluisin kirjakerhoon, tilaisin uskollisesti kaikki kuukauden kirjat, mutten koskaan lukisi ainuttakaan. Sitten viimein laskin, miten paljon maksan kirkollisveroa vuodessa ei-mistään, ja erosin välittömästi. Tästä on nyt kolmisen vuotta.

Kuten aiemmin kerroin, olen osallistunut nämä viime vuodet ahkerasti erään kotimaisen nettifoorumin uskonto- ja maailmankatsomusaiheisiin keskusteluketjuihin. Tämä on ilmeisesti nostanut tietoisuuttani (vähän huono suomennos Dawkinsin käyttämälle "awareness raiserille"), sillä viimeisen vuoden aikana olen lukenut Raamatun vielä kerran (kolmannen) läpi, tutustunut C.S.Lewisin kristinuskoa käsitteleviin teoksiin, sekä lukenut lukuisan määrän nettikirjoituksia, tutustunut eksegetiikkaan ja seuraillut erilaisia evoluutiota ja toisaalta krationismia puoltavia sivustoja. Tällä hetkellä olen vasta paikkaamassa sivistykseen jäänyttä aukkoa ja luen Darwinin Lajien syntyä.

Oikeastaan suurimman sysäyksen "julistautua" ateistiksi minulle antoi ihan viime aikoina kuitenkin Richard Dawkinsin The God Delusion. Sen luettuani ymmärsin, että olen niin lähellä 100% ateistia kuin olla saattaa. Sanon "lähellä", sillä mielestäni Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta ei mitenkään voi aukottomasti todistaa, joskin jumalahypoteesin olemassaolon todennäköisyydestä voidaan sanoa paljonkin. Olen käynyt siis pitkän (ja osittain varsin kivisen, kipeänkin) tien tapauskonnollisuudesta tunnustuksellisen kristityn vakaumuksen kautta ateistiksi. Olen tyytyväinen ja ylpeä lopputuloksesta, ja tänään tunnen eläväni enemmän kuin koskaan. Tunnen myös olevani aivan uudella tavalla vastuussa itsestäni ja lähimmäisistäni. Ihailen maailmankaikkeutta ja kaikkea sen ihmeitä, joita havaitsemme ja joita pystymme (vasta pintaa raapaisten) mallintamaan ja ennustamaan.

Valtaojan sanoin: ihailen kvarkkien tanssia.